POSTIKORTTI
Esa herää joskus siihen,
ettei muutakaan ole.
On kuin hyppäisi silkkin ja selkeyteen.
Eikä sinua ole, tai missä sinä oletkaan
ja missä on nyt rauhoittava liuku
tähän sameaan samuuteen
Silti äkkiä heidät on pingottu
irti ja kumpikin suoriutuu täällä
paremmin kuin hyvin:
ja hyvän paremmalla puolella
kaikki on sujunut mainiosti.
Mutta joskus hän herää
tai missä sinä oletkaan
kuin siihen mikään hidasta on
kuin vieressä hengitys pimeä ihan
niin ajattelee olla pingoittumatta enää
niin kohoaa Esakin pahan yli
koko ajan kevät Esankin saa
joka makaa koko painonsa yllä
tän rytmiä en jotenkin saa toimimaan
SvaraRaderaMuistelisin että "alkuperäisessä" rytmi toimi, ehkä pari askelta taaksepäin? pidempään ja luonnosmaisempaan säkeeseen.
SvaraRaderaNo tää on nyt lähempänä alkuperäistä: ei ihan toimi rytmi mun mielestä vieläkään, mutta ehkä hiukan paremmin?
SvaraRaderatäähän voisi toimia hyvin ihan viimeisinä runoina, kun tässä on kaikkea "kevättä" ja "heräämistä"
SvaraRadera