Esa uskoo tehneensä kylliksi ilmaistessaan henkeä ja tunnetta. Hän etsii runoutta pelkästä mekaanisesta hankkiakseen itselleen käsityöläismäisen valmiuden ja jää ilman henkeä ja sisältöä: Hän lamaannuttaa ja mitätöi kaiken alkuperäisen kauneuden jäljittelemällä puheita: apinoimalla ja paikkaamalla omaa tyhjyyttään.