Esa asuu kaupungissa, lukee sähköpostia, hoitaa erinomaisesti työnsä.

Mutta joskus silloin tällöin pysähtyy kuuntelemaan hetkeksi niittyä
Oi kuuletko miten ruohoisa niitty on.

Ja miten lyhyt on aikamme niitty, harmaaviiksinen, pikkutakkinen.
Ja vielä: Miten levollisia ovat ruohonkorret ja parrat täynnä omaatuntoa kurottamassa.

Ei! Älä päästä omaatuntoa kolkuttamaan tälle ovelle

Esalla pitää olla parta, vaikka se vähän pisteleekin.
(Pistokset kuvaamassa sitä alitajuista epämukavuutta, jota jokainen tuntee majapaikan ovella: matkan jo päätyttyä.)