tisdag 10 april 2012

ESA IX

Minulla on täällä rapu: Se on iso eläin. Se sopii yhteen meren kanssa.

Illalla Esa keittää kahvia, jotta saisi paremmin unta, sillä hän on hyvin vanha eikä tarvitse

enää unta vaikka yö on kuinka hämärä ja jatkuu kuinka kauan.
Esa valitsee tikarinsa, ottaa sen vastaan ja maksaa. Hän sulkee silmänsä. Hän näyttää nukkuvan seisaallaan. Voi tämä syyhy! Hänet johdatetaan takaisin penkilleen.
Viidennessä kuvassa katse osuu hänen silmiinsä. Nyt ne kykenevät aistimaan enää valon vaihteluita, eivät liikettä. Kuvan perusteella hän ei ollut erityisen kaunis nainen. Hänen ruumiinsa on kehrännyt ympärilleen kuitua, josta kudotaan hänen kapalonsa. Sillä välin hänen ruumiinsa hajoaa ja lepotilassa olleista soluista kehittyy kokonaan uusi yksilö, jossa ei ole enää yhtäkään samaa solua kuin aiemmassa ruumiissa.
Eläessään elämäänsä Esa pysyi kasassa.

Eläessään elämäänsä Esa ei koskaan virrannut vapaana ilmassa.

Joskus Esa on avannut suunsa hyönteisten tulla ja mennä:

Tänne voit tulla ja mennä.



Esa rakentaa dyynimuodostelman ja muuttuu liejuksi.

Esa pääsee pinnalle, jolloin sinne tänne alkaa muodostua yksityiskohtia tuntosarvista.


ESA XXV

Hän istui keittiön pöydän ääressä, harteillaan musta huivi ja ilmavasti hän odotti ja istui. Joi paksua humalluttavaa viiniä, jossa sokeri hyllyi marmeladina ja oli kuin pitkään valotettu varjokuva. Hän ajatteli pian kuolevansa. Hän ajatteli vielä elävänsä.

Arvo, perintö, luokka kävisivät pian toteen kuin hänen kuin hänen paksuilla sormillaan ei oltaisi ikänsä tehty työtä. Huivi kasvoi pitsiä. Hän istui päivän liikkumatta kuin lady. Ja kesä kulki ohi, ja syksyllä omenat tippuivat puutarhan puista, lehdet lehteilivät kuin pilvet, tuli talvi. Lumi pyyhki pihan yli, lumi pyyhki pihan yli, lumi pyyhki kaupungin yli, tuli sammui, tuli erikoislaatuisen hiljaista. Takamuksiin kertyi haavoja Vaatteet repeilivät kuin kertakäyttöliinat. Hän oli vanha ja kaunis, mutta ei huomannut sitä.

Hän ajatteli: Mitä on rakkaus? Ja ymmärsi. Mikä on elämässä tärkeää? Hän tiesi sen. Ajatteli lapsiaan, ja lapsenlapsiaan, vanhempiaan ja sitä joka rakasti, hän rakasti. Ja tuskin kysymys oli ehtinyt hänen sokeutuvissa, kirkkaissa aivoissa välähtää, kun vastaus räpsähti kuin salama. Mikä ihme minun on? Kuka minä olen? Entä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?



ESA XXIV (inventaario)

tietoisuus ruumiin rajoista, sovinto, hurmio, vatvominen, kätketty avunpyyntö, kurkistus valoon, käväisy pimeässä, suruttomuus, kesäflunssan pelko, pelko väärinymmärretyksi tulemisesta, kaveruus, kiihko, ruumiista irtautumisen kokemukset, maltti, kolotus, ennakointi, toinen minä, kolmas minä, neljäs minä, ahneus, kohtuuttomuus, himo, pysyttely varjoissa, uni, mudassa pyöriskely, rypeminen, korruptio, Miten änkytys syntyy? uteliaisuus, horros, polte, kiinnostus, pettymyksen sietokyky, stressinsietokyky, niskakivut,
kallo, uskollisuus

ESA XXXIII

Olivatko alkuhärät tuulimaisia ja varjomaisia,
häilähtäviä ja jatkuvia, vääjäämättömiä, yli-
esimaailmallisia ja ketä vanhempia?

ESA XXII


Säät pinttyvät valon eteen.

Aika ei kulu minusta vaan

minä kulun ajasta

nojaisitko hieman taaksepäin, kuvaaja pyytää.



Esa koskee hänen kasvojaan, jotka hän on perinyt äidiltään, joiden hitautta oli ilo seurata. Hän silittää kuollutta: hänen suunsa liikkuu säästeliäästi. Olisit nyt eräänlainen meri, talon torso, pieni sade, lintupatsas vailla siipiä, nokkaa, koukkuja: nälkäinen poikanen, joka tarttuu syöttiin ja nielee sen halki.



ESA XXI

Ensin on opittava hallitsemaan ja tuntemaan

fyysinen taso. Selvänäkijän kuvaus:

elähdytetyt kuoret, luonnonhenget ja näkymättömät auttajat

yllään Haadeksen ja Plutoniumin neliö


Aurinko on maata
ja kuu ihan kaloissa. Esan
jaloista poistuu tamas: Mars
siirtyy Leijonaan.
Metsäpolun päässä lintujen tarkkailulavalla korkeampi
minäni odottaa minua. Hän tuskin on mikään
tavallinen neito, joka johdattaa sinut
henkisen kasvun paikalle, jossa ruoho
kasvaa pakkomielteisesti.

Esan kanssa puhelin tuossa pari tuntia tulikivenkatkuista asiantynkää. Hyvässä yhteisymmärryksessä lähtivät terveiset häneltä. Ja. Asian vierestä puhuu omaa kieltään myös vahva usko.

Vaan. Laitoin koirat hänen peräänsä kun kävi ilmi ettei hän ollut vielä tarttunut. Huomannut tarttua. Samassa lupasi tarttua. Huomasi tarttua. Tässä viimeinen tieto. Huomannut.

ESA XIX

On jaloissa tätä mattoa pidettävä aloillaan on alla on paita on yö on käytävä.
On aamu on yö on yllä on päällä on paita on yllä on katto on ovi on käytävä, on käytävä, ja tilat ja alat.
On jalat ja aikaa alkaa ja lopettaa ja pintaa ja alaa ja salata ja kertoa.
On salata ja kertoa ja leikki ja alku ja loppu ja leikki.
On kesä on leikki on koulu ja loppu ja alku ja pulpetti ja kertoa.
On yöpaidan alla pidettävä päällä ja yllä ja käytävä ja ovi on paljas käytävä.
Alla on lattia on katto on seinät on pelko on pois on pitkin on kaula on käytävä.
On lattiaa tätä käytävää pitkin on ennen on käytävä.
Tätä käytävää on käytävä ennen pitkää on pitkään on käytävä.
On pidettävä askelin yllä ja alla ja päällä ja voimassa ja käytävä.
On pidettävä kiinni ja yllä ja alla ja päällä ja voimassa ja hallussa ja käytävä.
On pidettävä kiinni ja päällä ja voimassa ja hallussa ja elossa ja käytävä.
On käytävä ja valo ja pimeä ja kesä ja marras ja käytävä.
On sohva ja sänky ja oranssi ja valo ja koivu ja kesä ja enkeli ja puu ja osittainen tuntohäiriö ja pidettävä kiinni ja elossa ja käytävä.
On käytävä ja pidettävä yllä ja alla ja päällä ja toiminnassa ja käytävä.

måndag 9 april 2012

Esa suostuu kyllä jakamaan sinut kanssasi.
Esa puhuu sinusta kaikilla mahdollisilla tavoilla, kuin elämä ratkeaisi tästä. Mikä satu.
Mikä kiihdyttävä, haparoiva lopputulema.

Tästä puuttuu: a) väli-ilmansuunnat b) väli-ilmansuuntien nimet= koillinen, kaakko, lounas, luode c) täsmällisempi kuvaus säätilasta d) helmenharmaus kaiken päällä e) silmälasin linssissä oleva tahra f) pesukone joka linkoaa g) parvekkeen ovi oli jäänyt auki ja sormet h) iho oli kuiva i) ikään kuin aakkosjärjestyksellä olisi suurempaakin merkitystä j) Esa ei saanut oikein kirjoitettua mitään, vaikka yritti k) ehkä hän olisi voinut yrittää enemmän l) ehkä hän olisi voinut vain päättää? m) patteri n) puolet astioista on vielä tiskaamatta o) hänen poskessaan on pieni arpi.


ESA XVIII

Tiet eivät katoa mihinkään.

Puut pysyvät paikoillaan, samoin parkkipaikat.


Esasta on tullut jääpuikkoja valuva talvi, ja painava kivi sen sydämeen, ja kun kiveä

iskettiin toista vasten, tuli kipinöitä, häneen poltettiin tämä oikeus julmuuteen. Näin ei

käynyt, mutta oli kuin näin olisi käynyt. Kevyt ja epäjatkuva Esa, kieltävä ja yltäpäältä

aksenteissa: katkonainen ja välinpitävä.

Hän ei ole yksi muista. Hän on ainoa ja minulle täysin

yhdentekevä. Miten pidinkään hänen väsyneistä ja virkeistä

kasvoista. Miten vähän väliä sillä onkaan,

mitä koet ja mitä et.


ESA RAKENTAA IDYLLIÄ


Meidän kastematokotimme lämpö.



Minä valmistelen puheita Esalle.

Esa katselee hieman rikkinäisenä.


Esaa pitkin minä kuljen kohti itseäni, itsestäni minä löydän jälkiä sinusta.

Tästä minä olen mennyt, tästä Esa on mennyt.

Ensimmäinen Esa oli vahinko.
Toinen oli pettymys kuin 14-vuotias mopopoika sateisella hiekkarannalla.
Kolmas Esa: aika odotus viive.
Salaisuus, joka paljastui. Kaikki, joka katosi. Tunsin miten se katosi, nyt tunnen katoamisen.
Neljäs Esa rautatieaseman edessä. Viides, kuudes, seitsemäs
kahdeksas Esa asia on loppuun käsitelty.

ESA LAULAA:
.
Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa Zun-
ZunZunZun !

Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa
Hartarafoteraaa jellywaa
ZunZunZunZun !

jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu

jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu

jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
jee-jee-ee-ee; uu-uu-uu-uu
ESA LAULAA:

billonimera tiltardikee ee ää
haunimari akkuparty kee ee ää
billonimera tiltardi kee ee ää
haunimari akkuparty kee ee ää
suni billbillbokaaraja menesuuriaa aaa
ssuteriparetisse tajihokkesonieri
veneronihokkiparte ikkuvarisannivori
hassikeppe terija urdikka hassi kardesuni
billbillbokaaraja menesuuriaa aa
billonimera tiltardikee ee ää
haunimari akkuparty kee ee ää
billonimera tiltardikee ee ää
haunimari akkuparty kee ee ää
suni billbillbokaaraja menesuuriaa aa
billonimera tiltardikee eeää
haunimari akkuparty kee ee ää
ESA LAULAA:


hymmmmmmmm humhum hymmmmmm
ballumaa aa aa aa aa sazinaaa
halpar rapude ee ee eeheeen raa su ulko kaba wöl
hym hymmmmmmmm hmhmhmmmmmm
suni suni kaa jee e e eehum ne aa zaja ekku paaaarmaapalu
ma a aa aa zazunaanee
mmmmmmmmm hmmmmmmmh
ymmmmmmmm humhum hymmmmmm

Esan huone ei ole ihan tuulenpitävä:
sen seinillä on sateiset tapetit, korvilla kuulokkeet
ja katon rajassa ajoittaisia kuuroja:

Kuuntele hiljempaa!
Muista sulkea ovi perässäsi!

Kirjoituspöydän yllä lamppu
on haavi on auki ja Esa
muuttuu korennoksi
lentää leppäkeihääksi
menee metsän sudeki, suruksi
karahtaa väärällä jalalla karille
taivaan rantaan.

söndag 8 april 2012

ESA XVI

Asenna tämä sovellus jolla ruokitaan köyhät. Se ei maksa sinulle mitään, vain pari klikkausta. Sain juuri selville, kuka olen ja se oli vähintäänkin kiintoisaa. En sanonut muuta kuin että luotan sinuun. Nyt on sinun vuorosi. Kun olet valmis, saamme molemmat nähdä kuinka vahva suhteemme todellisuudessa on.

Mikä mytologian hahmo sinä olet? Mikä pelikortti sinä olet? Mikä taidesuuntaus sinä olet? Mikä sinusta tulee kun kasvat isoksi? Mikä Beatlesin laulu kuvaa elämääsi juuri nyt? Mikä diktaattori sinä olet? Kuinka rautainen on nyrkkisi? Kuka sinä olit edellisessä elämässäsi? Mitä syntymäpäiväsi tarkoittaa? Mikä jumala sinä olet? Mikä saksalainen filosofi olet? Mikä Barbie olet? Mikä mielenhäiriö sinulla on? Ota selville ajattelenko että olet hyvä vai paha.

Haluan että luonnehdit minua. Haluan että minua vertaillaan kanssasi. Katso kuinka rakastettava olet. Arvioi tästä minua ja katso missä itse seisot – se on hauskaa!


ESA XV

hänen sydämestään
hänen harppunsa
hänen lyyransa
hänen luuttunsa
ESA 14V

rauhaton anaali stondis
sairas mursu
suti aamu goatse joustavanharmaana
kirjaperse koulusäkki veri
mursu counter strike siitin
kyrpä makkara jep

mustareikä yarr
Syötävä, ite oot ulostin
Amin siitin on Nipa
Juosta Volvo on, olen vanha homo
Pelle Hermanni ruma i morssessa oleva tursulamurmeli
Söi morsse seisoo pallo runkkaa Lol
ESA

Esim. kampaa tukkaansa tai
tulee suihkusta ilman pipoa
tai "Ei kannata ostaa halpaa espressoa täältä,
koska kalliissa voittaa enemmän" tai
pitää ajaa parta
ojentaa henkarin soittelee töiden jälkeen tai
kävelee odottamatta hitaasti tai¨
varoo selkäänsä
lukee Espanjan historiaatai EU:ta
tai kertoo niin että pointti hämärtyy¨
tehdään lisää töitä, "moi"
kääntää sivua ja kello on kohta kaksi
alleviivaa olinpaikan lyijykynällä
kartta on täynnä ympyröitä töiden jälkeen
niin kuin kaikki humanistit alleviivaa vielä
vähän tai menee ostamaan housut H&M:stä
ottaa lisää perunoita tai pelaa
lautapelejä "Lähden nyt täältä kotoa"
on laittanut kaikki tavarat kasaan
sängyn päälle kaataa Ajax-vettä
tiskialtaaseen tai ripustaa
pyykit ottaa naaman käsien väliin tai
silittää tai myttää farkut ja paidan lattialle ja
silmälasit yöpöydälle tai hieroo varpaita
toisiinsa tms. hengittää raskaasti mutta ei
saanut ratkaistuksi sudokua viikonlopun
aikana unohti pestä pitkiksensä
kalenterinsa taloyhtiön kokoukseen
rahat kotiin ja leivät paahtimeen kun
luki Mustanaamiota ruotsiksi.
Esat on valvoneet aika myöhään viime aikoina. Ne on tulleet aika myöhään kotiin ja sitten niiden on pitänyt vielä syödä. Ne on keskustelleet tosi monista asioista. Ne on jutelleet mm. siitä, mitä ne oikeasti haluaisivat tehdä ja missä ne on hyviä. Yksi on kattonut jääkiekkoa ja toinen on tullut siihen viereen. Toinen on kattonu tohtori Zivagoa ja kolmas on tullu siihen viereen. Eilen ne nukkuivat yhteentoista ja se oli liian myöhään. Niitä pidetään täällä eräänlaisessa orjuudessa. Ne on torkuttaneet niiden kännyköitä välillä tunti tai parikin. Välillä ne ajattelevat, että niiden pitäs olla kokopäivätöissä. Tänä iltana ne yrittävät mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Ja jos aamulla niistä tuntuu, että niiden päässä olis painava jyväsäkki, se johtuu vaan siitä, että ne on tosi väsyneitä.
Ei riitä, että hän usein riitaantuu onnen kanssa, koska liian myöhään
yrittää tehdä hetkestä ystäväänsä, Esa riitaantuu myös itsensä kanssa:
ainoastaan kohtalo ja tavat tyydyttävät häntä.
Ja koska haaveilu ei ole luonnon, vaan vapauden irstailua,
se johtaa myös äärettömään pudotukseen, pohjattomaan syvyyteen
ja voi päättyä ainoastaan täydelliseen tuhoon.
ESA XII

Maailma!
Sinä toden elämän hauta!
Kuinka kiusaa minua hyveen kuuma vietti!
Poskilta puro vain kaipausta virtaa!
Voitokas esimerkki! – ja Sinä!
Oituli nuoruuden!
Pian kuivaatte kyynelet jalot!
Luona ihmisen ei!
Ole paikka toden ihmisen.
Esa on liikkumaton. Hänet on vallannut ajatus hänen torsoonsa sisältyvästä geometriasta.
Puheesta joka vedetään sisään kuin napa.

Pimeys ei saavu heti auringon laskettua, vaan välissä on hämärä, joka hiljalleen hiipuu pimeydeksi. ”Minä olen minussa oleva joukko, johon on vaikea päästä sisään.”

Jos ilmakehää ei olisi, aurinko paistaisi koko päivän.

Kaikki riippuu siitä, minkä asetamme luonnolliseksi tilaksemme
Mitä ymmärrämme väkivaltaisuudella
Kaikki peilautuu sitä vasten,
Mikä hänen yksityissuhteensa on
Esa – rauhaton spekulaatiohenki.
Esa –
Raitis tarkkailuhenki, Mutta kohteiden luonto ja hengen silmä
Oli pakotettu kohdistumaan maahan, ja tätä
Kautta sitten aistimellisuus nousee esiin eli sen
On mahdollista er-
Ehtyä.

Molemmat hoitajat astuvat esiin. Ruoskanisku. Ruoskanisku. Ruoskanisku. Esa niiaa silmät suljettuina. Hän yrittää muistella repliikkiään: Kerran vielä on toteutuva, että ihminen elää sopusoinnussa itsensä ja kaltaistensa kanssa.

Runot ovat kielellisiä olioita
mutta ne pannahiset ovat myös
kielellisiä elukoita.
Runot ovat kielellisiä otuksia
mutta ne öttiäiset ovat
myös kielellisiä ötököitä.
Runot ovat kielellisiä örkkejä
mutta ne pönthiittiset
ovat myös kielellisiä pläjäyksiä.
Runot ovat kielellisiä mörrimöykkyjä
mutta ne kiusankappaleet ovat
myös kielellisiä hapsenkakkiaisia.
Runot ovat kielellisiä kaskaita
mutta ne verenimijät
ovat myös kielellisiä punkkeja.
Runot ovat kielellisiä petoja
mutta ne kakkiaiset
ovat myös kielellisiä turskia.
Runot ovat kielellisiä susia
mutta ne pirulaiset ovat myös
kielellisiä kettuja.
Runot ovat kielellisiä riiviöitä
mutta ne hättiäiset
ovat myös kielellisiä rontteja.
Runot ovat kielellisiä saamareita
mutta ne perkeleet
ovat myös kielellisiä leijonia.
Runot ovat kielellisiä jalopeuroja
mutta ne männiäiset
ovat myös kielellisiä ajattaria.

Esa kiittää runotartaan lennokkuudesta, johon pelkkä himo kykeni.
Viipymättä kohteiden parissa, joihin jalostettu tunne niin mielellään ottaa etäisyyttä,
hän riisuu ruumiin kaikelta käsittelemältään ja kykenee jälleen
puhdistautumaan taiteen turmelluksilta
tässä luotettavassa peilissä.

ESA XII


Ja seutu, jota asutimme oli kaikin tavoin miellyttävä, mutta reunoiltaan oudosti itse.

Sieltä katseli valtakuntaansa valesilmä

ja siivet jotka haamulentävät edelleen.



Esa on yritys kallistaa maailmankuvaa: pois kuvasta puu.
Pois kuvasta. Seuraan lahoamisprosessia täällä.




Esa on kuin ajaisi vankeutta vankilalla pakoon.



Esa on niin hauska ja laaja. Esa on niin selkeä ja kaiken peittelevä. Esa katsoo niin rauhallisesti ympärilleen eikä ole millään näkemästään, tai näe sitä.


No kato kun Esa oli lapsi, ei silloin ollut mitään kirjastoja
Ei niitä ollu
Esa oli aika pieni, semmoinen ihminen joka vaan lainasi

silloin oli sota ja kauheat pakkaset
niinku nytkin
niin minulle tuli mieleen kesä ja veneranta
ja siellä tuoksui savi
se semmoinen mutainen ja savinen, märkä ranta
se tuli minulle elävästi mieleen
niillä pakkasilla


Esa ottaa vaatteesi ja sinä saat kulkea alastomana.
Esa irrottaa jalkasi ja kävelee niillä.

TAHDON


Esa aikoo, että suojelen sinua, kun pelkäät minua.
Esa aikoo, että puolustan sinua, kun pelkäät itseäsi.
Esa aikoo, että nukut vieressäni, kun herään enkä tiedä kenen vieressä nukun.
Esa aikoo, että nukut vieressäni, kun heräät etkä tiedä kenen vieressä nukut.

ILTAKÄVELY


Esan vasen jalka pysyi
ruumiin vasemmalla puolella.
Esan pää osui ilmaan.

Puut sulivat puurajojen yli.
Esa vyötti leukansa kiinni toisiinsa, teki
teatraalisen mielenliikkeen ja piti yllä tulta
jonka kuoreksi hän oli sammunut.

TORAHAMMAS


Ensin Esa alkoi jutella kiivaasti ja yhtä kiivaasti hänelle vastattiinkin:
Sinä et ole mikään unho-
la sinä olet aivan toinen menolippu
vuorten taa.

ESA IV


Norsulauma rymistelee pitkin ja poikin suistoalueita.

Aivan arvaamatta kuitenkin minä viimein taintuu.


fredag 6 april 2012

ESA LAULAA:


Mustina ja valkoisina

tulivat uudet naiset

kuin tornit

mutta kevyesti

Kädet taskuissaan

silkkiä ja samettia

tulivat uudet naiset

suussaan ruusujen kieltä

Suussaan sähköistä luuta

ja isku.

Niin lempeät olivat ja ankarat

puettuina polttavaan pellavaan,

aivan hikisinä ja aavikoittain

tulivat uudet naiset

kiviä kantaen kengissään

ja mammuttienkelin

jalka.


Daniil Harmsille


Esa loukkaantui maanjäristyksessä ja vietiin sairaalaan.
Esa vietiin sairaalaan epäiltynä sydänkohtauksesta.
Esa löydettiin järistyksen jälkeen tajuttomana työpisteestään ja hänet vietiin sairaalaan.
Esa tuli pahoinvoivaksi kesken operaation, vaikka hänellä oli suojavarusteet ja hänet vietiin terveydenhoitajalle.
Esa vietiin sairaalaan reaktorin räjähdyksen jälkeen.
Esa on saanut pieniä vammoja.
Esan jalka on murtunut ja toinen Esa on sairaalassa tuntemattomasta syystä.
Esa on viety sairaalaan säteilyn takia ja toinen Esa on kateissa.
Neljä Esaa on säteilyn vuoksi sairaalahoidossa ja 11 loukkaantui räjähdyksessä 14. maaliskuuta.

Dylan Thomasille


Keltaiset varpuset joiden laulu ei pääse Esan niittyleinikkikorvista ulos.
Esat ja isien isät ja heidän isiensä valo.
Esat ja pojan pojat ja heidän poikiensa pimeä.
Esat ja äitien äidit ja tyttäret ja yksisukupuolisten ketjujen ketjut.

POSTIKORTTI


Esa herää joskus siihen,
ettei muutakaan ole.
On kuin hyppäisi silkkin ja selkeyteen.
Eikä sinua ole, tai missä sinä oletkaan
ja missä on nyt rauhoittava liuku
tähän sameaan samuuteen

Silti äkkiä heidät on pingottu
irti ja kumpikin suoriutuu täällä
paremmin kuin hyvin:
ja hyvän paremmalla puolella
kaikki on sujunut mainiosti.

Mutta joskus hän herää
tai missä sinä oletkaan
kuin siihen mikään hidasta on
kuin vieressä hengitys pimeä ihan

niin ajattelee olla pingoittumatta enää
niin kohoaa Esakin pahan yli

koko ajan kevät Esankin saa
joka makaa koko painonsa yllä


Vaikka aurinko nousee ja laskee, ja vaikka hyvin harvoin olen hereillä näitä kumpaakaan tapahtumaa näkemässä, Esa sanoo, En edes yritä tehdä työtä.

On siis kaksi kaksi tapaa hallita: hallita luottamuksella, hallita epäilyllä. Siispä näkymättömät asiat pitävät meitä vallassaan.


Ainoa tapa todella kytkeytyä sydämeen on tietyt sanat ja ruumiin kieli, joka välittömästi pakottaa lähestymään ja pitämään kiinni hänestä, joka vetäytyisi ja menisi taas etäisyyteen. Ihmisen osaamisen perustana on hänen elämänsä ja eläminen on yksi osaamisen muoto. Esa auttaa näkevään kanavia ja väyliä joita pitkin seilaa gondolieereja gondoleissaan.


Esa tarkisti (tai väitti tarkistaneensa) kaikki tiedostot sekä virusten että niiden haittaohjelmien suhteen mutta kyllähän 1111112 viruskilleriä päällekkäin käytännössä jähmettää invalidiksi ja tää viimeisin oli että on yksi virus jossain en muista missä ja Esa yritti puhdistaa ja sitten se ilmoitti että ei onnistu ja katosi mutta yhtäkkiä Esa pomppas että on 12 siellä ja 3 mydocumentseissa

ESA III

Kaulasi on tullut näkyväksi ja näkyy kauas.



Pallo on nyt sinun.

Esa heittää:




ESA II

Jalkasi on tullut näkyväksi ja kimmeltää.
ESA I

Selkäsi on tullut näkyväksi ja valaisee.

Esa on enimmäkseen ihminen ja vain osaksi haapa. Esan kaula

jatkaa kasvamistaan muiden lehtipuiden välissä vailla takarajaa.

ESAN KEHITYS

ja linnunlaulun kypsyminen.





Esa uskoo tehneensä kylliksi ilmaistessaan henkeä ja tunnetta. Hän etsii runoutta pelkästä mekaanisesta hankkiakseen itselleen käsityöläismäisen valmiuden ja jää ilman henkeä ja sisältöä: Hän lamaannuttaa ja mitätöi kaiken alkuperäisen kauneuden jäljittelemällä puheita: apinoimalla ja paikkaamalla omaa tyhjyyttään.


Kaikki riippuu siitä, minkä asetamme luonnolliseksi tilaksemme
ja mitä ymmärrämme väkivaltaisuudella
Kaikki peilautuu sitä vasten.
Esa
on rauhaton spekulaatiohenki.
Mutta kohteiden luonto ja hengen silmä

on pakotettu kohdistumaan maahan, ja
tätä kautta
mikä hänen yksityissuhteensa on
nousee
esiin
eli sen on mahdollista ehtyä / erehtyä.
aistimellisuus nousee

Ja Esa sanoi minulle kieroja ja säälimättömiä asioita, joiden piti tulla sanotuksi "minun kehitykseni takia" ja hän jatkoi estottomuuttaan jota mitkään fraasit ei kuvaa. Jatka vaan, naura maanrakoon tämä onneton rakennus, se oli joskus hänen kotinsa ja minäkin: minun kotini myös. "Totuuden nimissä tämä on sanottava", ja hän alkoi, ja taas ja taas ja taas ja taas hän alkoi eikä mikään oikeasti alkanut.

Sanansa kuin tuntemattomat, tapetut Jumalat, maahan kiskotut, häpäistyt ruumiit, jumalat kuin hautakivet en saa mielestäni niitä. Ne tosissaan valuttavat joka tuntevan olennon tyhjiin.

Toden totta, mikä autioittava kokemus katsoa silmiin hänen taideteostaan, niin kuin te kutsutte sitä. "Mikä taide", se oli pikemminkin petoteos.

Niinpä vietin tunnin jos toisenkin tässä näyttelytilassa, vaikka aika tuntuikin pitemmältä. Ja sitten kuiskasin itselleni: "Ota aikasi, niin, heippa vaan kaukainen aika, sun aikas vihdoin saa". Ja tutkiskelin hänen tyhjyyttään perinpohjaisesti, hänen pahantahtoisuuttaan , hänen rasvattua häntämäistä pimeyttään, ja hänen selityksensä putosivat tyhjyyteen jonne ne kuuluivat, jota ne kaipasivat. Sanotaan että joka ikisellä on olomuoto, jossa viimeisinkin hyvän ripe on kulutettu. Radikaali piste tai universumi. Mutta kuinka, kuinka hänestä saattoikaan tuntua melkein normaalilta tässä ei minkään kivun puutteessa?

En nähnyt mitään. "Mitä näet on minä josta tulee minä.", Esa selitti.
Meidän takaovella kävi kerran enkeli. Minä olin silloin jo nukkumassa, mutta Esa oli hereillä. Esa kuuli koputusta ja ihmetteli, että kuka kumma siellä tähän aikaa kolisee, ja meni sitten avaamaan oven. Ei Esa kertonut, miltä enkeli näytti tai mitä asiaa tällä oli, mutta minä olen päätellyt, että enkeli oli valkoinen ja häikäisevä. Ja vähän patterimainen, sillä Esa sanoi myöhemmin, että hänelle tuli lämmin olo.

En ole varma oliko enkelillä siipiä. Omasta kokemuksesta tiesin, ettei lentämiseen siipiä tarvita. Minulla oli tapana lennellä ympäri kylänraittia käsiä heilutellen. Lentoon lähteäkseen piti nousta itseään napaan olevalle kivelle. Sitten hypätä ja sitten vaan lentää. Ei missään korkealla kattojen yläpuolella vaan ihan hiekkatien tuntumassa, niin matalalla ettei putoaminen edes sattuisi.

Muutama päivä enkelin vierailun jälkeen minulle sattui hieno juttu. Olin melkein joka ilta sillä viikolla pyytänyt iltarukouksessa mansikkapurkkaa. Yhtenä aamuna leikin etsivää takaoven edessä, ja juuri silloin silmiini osui vaaleanpunainen purkka! Se oli täsmälleen oikean värinen, vaikkei se enää maistunutkaan miltään. Enkeli oli varmaan sylkäissyt sen suustaan ennen kuin koputti oveen. Laitoin purkan suuhun. Puhalsin ilmoille pallon.

Kauempana, valtatien takana, oli soramonttu. Lensimme Sannan kanssa sinne melkein joka päivä leikkimään karhuja. Eräänä päivänä montun pohjalle ilmestyi kivinen vuode ja vuoteen päälle oranssi viltti, joka muistutti kovasti vierashuoneen sängyn päälle olevaa vilttiä. Sitten Esa muutti montun pohjalle nukkumaan. Luulen että se johtui kuorsauksesta. Kuorsaus ei kuuluisi montun pohjalta. Samalla kun rakensimme pesiä rinteeseen katselimme, kuinka Esa makasi kivipaassin päällä. Hän oli hieno kuin kuningas. Hän oli hyvin arvokas ja hievahtamaton.

Esa asuu kaupungissa, lukee sähköpostia, hoitaa erinomaisesti työnsä.
Mutta joskus silloin tällöin pysähtyy kuuntelemaan hetkeksi niittyä
Oi kuuletko miten ruohoisa niitty on.
Ja miten lyhyt on aikamme niitty, harmaaviiksinen, pikkutakkinen.
Ja vielä:
Miten levollisia ovat ruohonkorret ja parrat täynnä omaatuntoa kurottamassa.
Ei! Älä päästä omaatuntoa kolkuttamaan tälle ovelle
Esalla pitää olla parta, vaikka se vähän pisteleekin.
(Pistokset kuvaamassa
sitä alitajuista epämukavuutta, jota jokainen tuntee majapaikan ovella: matkan jo päätyttyä.)